Uusia vanhoja tuulia

Ensimmäinen uusi vanha tuuli on, että taidamme tarvita suuremman asunnon (taas). Nyt kun olemme päässeet alkuun etsiessämme omaa huonetta kohta koululaisellemme, asuntokuume vain kasvaa!

Toinen uudempi tuuli on, että väitöskirjani tarkoitus tulla tähän maailmaan sai uuden muodon! Tämän hetken visio on karkeasti kuvailtuna tutkia ikääntyvien hyvinvointia ja sen kokemuksia, sekä työ- ja perhe-elämänpolkujen tendenssejä suhteessä tyytyväisyyteen vanhuudessa.

Vanhoihin uusiin tuuliin taitaa lukeutua myös se, että tällä kertaa olen hukannut matkalaukun (täynnä vaatetta). Tähän asti parhaisiin saavutuksiin kuuluu mm. tuolin hukkaaminen kotona (ei edelleenkään löytynyt). Miellähän oli mieheni kanssa kisa kumpi unohtelee enemmän (avaimia kotiin, erilaisia latureita eri puolille, puhelin äänellisellä väärässä tilanteessa jne), mutta unohdimme aina pistesaldomme. Miksi siis olen yllättynyt aina kun hukkaan jotakin?

Upouusia tuulia odotellessa toistan näitä vanhoja, nistä saa uudistamalla ihan innon aikaiseksi!

Eri elämäkokemusten pitkäaikaisvaikutuksista…

Olin opiskelijan roolissa viikon kestäneellä kurssilla: Nordplus Gerontology intensive course:“Promoting active ageing throughout the life course”. Elämänpolkuajattelu on vahvasti esille noussut tutkimusvirtaus myös gerontologisessa tutkimuksessa. Sain kurssilla ammentaa eri alojen tutkijoiden näkemyksistä uusia ideoita ja aimo annoksen uutta tietoa elämänvaiheiden ja –polkujen tutkimuksesta.

Eniten minua yhä jaksaa yllättää se, miten kauaskantoisia vaikutuksia yksittäisillä valinnoilla on, ja miten ne vaikuttavat koko sosiaaliseen verkostoon jossa elämme. Kyse on jonkinasteisesta ns. perhosvaikutuksesta, jossa asenteet ja ympäröivä yhteisö muovautuvat sen mukaan miten yksittäiset yksiöt toimivat, ja toisinpäin. Esimerkiksi aikuisiän elämäntapahtumista useat sijoittuvat työ- tai perhe-elämän saroille, ja ylikuormittuminen tai pitkäkestoinen stressi myös näillä elämän saroilla jättää jälkensä niin ihmissuhteisiin, tulevaisuudennäkymiin kuin fyysisen elimistön toimintaankin sekä sairastuvuuteen. Toisaalta psykologisesta näkökulmasta yksilön persoonallisuudenpiirteet ja toimintamallit saattavat näyttäytyä voimavaroina vaikealla hetkellä. Kuitenkin, vaikka ihmiset näyttäytyvät elämänpolkuja tutkittaessa muuntuvina, toistavat he yllättävän usein saman tyyppisiä valintoja elämänsä varrella. Tahtoisin silti uskoa, että jokainen pystyy vaikuttamaan valitsemansa polkunsa tulevaisuudennäkymiin, ja onhan tutkimuksissakin näytetty että positiivinen muutos voi olla kestävä, ja kääntää polun kohti tyytyväistä vanhenemista!