Kesätuulia

Mietin miten päädyin tilanteeseen, että istun aurinkoisella kesäsäällä sisällä koneen äärellä - tyytyväisenä!
Uudet rahoitushakemukset ovat lähteneet, ja nyt keskityn lukemiseen ja kirjoittamiseen eli kai olennaiseen. Kesäloma on siihen oivaa aikaa: kaikki sujuu omalla painollaan. Vauhdikas tytär saa aikaan sen, että myös irrottautuu tästä koneesta ja kaikenmaailman ideoista, ja on välillä joko rannalla sorsien näykittävänä tai pihassa ihmettelemässä kun herneet kasvavat :)

Uusia vanhoja tuulia

Ensimmäinen uusi vanha tuuli on, että taidamme tarvita suuremman asunnon (taas). Nyt kun olemme päässeet alkuun etsiessämme omaa huonetta kohta koululaisellemme, asuntokuume vain kasvaa!

Toinen uudempi tuuli on, että väitöskirjani tarkoitus tulla tähän maailmaan sai uuden muodon! Tämän hetken visio on karkeasti kuvailtuna tutkia ikääntyvien hyvinvointia ja sen kokemuksia, sekä työ- ja perhe-elämänpolkujen tendenssejä suhteessä tyytyväisyyteen vanhuudessa.

Vanhoihin uusiin tuuliin taitaa lukeutua myös se, että tällä kertaa olen hukannut matkalaukun (täynnä vaatetta). Tähän asti parhaisiin saavutuksiin kuuluu mm. tuolin hukkaaminen kotona (ei edelleenkään löytynyt). Miellähän oli mieheni kanssa kisa kumpi unohtelee enemmän (avaimia kotiin, erilaisia latureita eri puolille, puhelin äänellisellä väärässä tilanteessa jne), mutta unohdimme aina pistesaldomme. Miksi siis olen yllättynyt aina kun hukkaan jotakin?

Upouusia tuulia odotellessa toistan näitä vanhoja, nistä saa uudistamalla ihan innon aikaiseksi!

Eri elämäkokemusten pitkäaikaisvaikutuksista…

Olin opiskelijan roolissa viikon kestäneellä kurssilla: Nordplus Gerontology intensive course:“Promoting active ageing throughout the life course”. Elämänpolkuajattelu on vahvasti esille noussut tutkimusvirtaus myös gerontologisessa tutkimuksessa. Sain kurssilla ammentaa eri alojen tutkijoiden näkemyksistä uusia ideoita ja aimo annoksen uutta tietoa elämänvaiheiden ja –polkujen tutkimuksesta.

Eniten minua yhä jaksaa yllättää se, miten kauaskantoisia vaikutuksia yksittäisillä valinnoilla on, ja miten ne vaikuttavat koko sosiaaliseen verkostoon jossa elämme. Kyse on jonkinasteisesta ns. perhosvaikutuksesta, jossa asenteet ja ympäröivä yhteisö muovautuvat sen mukaan miten yksittäiset yksiöt toimivat, ja toisinpäin. Esimerkiksi aikuisiän elämäntapahtumista useat sijoittuvat työ- tai perhe-elämän saroille, ja ylikuormittuminen tai pitkäkestoinen stressi myös näillä elämän saroilla jättää jälkensä niin ihmissuhteisiin, tulevaisuudennäkymiin kuin fyysisen elimistön toimintaankin sekä sairastuvuuteen. Toisaalta psykologisesta näkökulmasta yksilön persoonallisuudenpiirteet ja toimintamallit saattavat näyttäytyä voimavaroina vaikealla hetkellä. Kuitenkin, vaikka ihmiset näyttäytyvät elämänpolkuja tutkittaessa muuntuvina, toistavat he yllättävän usein saman tyyppisiä valintoja elämänsä varrella. Tahtoisin silti uskoa, että jokainen pystyy vaikuttamaan valitsemansa polkunsa tulevaisuudennäkymiin, ja onhan tutkimuksissakin näytetty että positiivinen muutos voi olla kestävä, ja kääntää polun kohti tyytyväistä vanhenemista!

Saavutuksia...

Toisinaan suurin saavutus on pieni merkki siitä että tänään oli hyvä päivä. Joskus tuo saavutus on että pikkuneidin lelut ovat hujan hajan huimien leikkien jäljiltä, keskellä olohuonetta lautapeli levällään tai että illalla kädessä on oma isoäidinneliö. Ja että on hetkellinen ohimenevä luullakseni selkeä ajatus mitä on väitöskirjansa kanssa tekemässä.

Henkilökohtaisen raja?

Olen Lammin biologisella asemalla kauempana hektisestä elämänmenosta kirjoittamassa. Pöytäkeskustelut tiheillä ruokatauoilla sykkivät.  Ehkäpä tämä ympäröivä rauhallisuus saa mielikuvituksen liikkeelle? Mietimme kahvipöydässä julkista tietoa, erityisesti tekstejä: henkilökohtaisen ja julkisen raja tulee erityisen näkyväksi kun raja ylitetään. Se voi herättää mielenkiintoa, kirvoittaa myötähäpeää tai vaikkapa tuoda helpotusta vertaistukena. Jos esimerkiksi blogissa julkistaa henkilökohtaista tietoa, sen voi kuka tahansa löytää sieltä tai viittauksia siihen vielä vuosienkin päästä. Toisaalta omia tekstejään voi julkaista pitkienkin aikojen kuluttua. Mutta julkistaessaan muiden tietoja – vaikkapa perheenjäsenten, sukulaisten tai kriitikkojen tekoja, tekstejä tai puheenparsia – joutuu asemaan, jossa asettaa tuon henkilökohtaisen rajan toisen puolesta. Myös jokainen julkaisu, lehti ja journalisti, blogi-kirjoittaja ja tutkija sekä ohjaaja, vetää rajansa siihen, mikä on sopivaa. Julkistetun tekstin voi lukea kuka vain, vaikka kohdelukijat olisivat kirjoitushetkellä kirjoittajan mielessä vain rajattu ryhmä.

Ohessa kuva henkilökohtaisesta työpöydästäni, joka nyt kolmen päivän ajan sijaitsee täällä Lammilla. Myös se paljastaa jotakin minusta.