Olen Lammin biologisella asemalla kauempana hektisestä elämänmenosta kirjoittamassa. Pöytäkeskustelut tiheillä ruokatauoilla sykkivät. Ehkäpä tämä ympäröivä rauhallisuus saa mielikuvituksen liikkeelle? Mietimme kahvipöydässä julkista tietoa, erityisesti tekstejä: henkilökohtaisen ja julkisen raja tulee erityisen näkyväksi kun raja ylitetään. Se voi herättää mielenkiintoa, kirvoittaa myötähäpeää tai vaikkapa tuoda helpotusta vertaistukena. Jos esimerkiksi blogissa julkistaa henkilökohtaista tietoa, sen voi kuka tahansa löytää sieltä tai viittauksia siihen vielä vuosienkin päästä. Toisaalta omia tekstejään voi julkaista pitkienkin aikojen kuluttua. Mutta julkistaessaan muiden tietoja – vaikkapa perheenjäsenten, sukulaisten tai kriitikkojen tekoja, tekstejä tai puheenparsia – joutuu asemaan, jossa asettaa tuon henkilökohtaisen rajan toisen puolesta. Myös jokainen julkaisu, lehti ja journalisti, blogi-kirjoittaja ja tutkija sekä ohjaaja, vetää rajansa siihen, mikä on sopivaa. Julkistetun tekstin voi lukea kuka vain, vaikka kohdelukijat olisivat kirjoitushetkellä kirjoittajan mielessä vain rajattu ryhmä.
Ohessa kuva henkilökohtaisesta työpöydästäni, joka nyt kolmen päivän ajan sijaitsee täällä Lammilla. Myös se paljastaa jotakin minusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti